Oletko koskaan pohtinut, miten kotikunnassasi tai opiskelukaupungissasi tarjolla olevat koulutukset vaikuttavat kunnan kulttuuripalveluihin? Onko jonkin kaupungin vetovoimaisuus itsellesi yhteydessä monipuolisiin kulttuurimahdollisuuksiin vai riittävätkö peruspalvelut ruokakaupasta kirjastoon? Onko viikon kulttuurinen kohokohta perjantaibingo paikallisessa baarissa vai jokin taide-elämys uuden taidemuodon parissa? 

Tällaisena taiteen rakastajana ja kulttuurituottajaopiskelijana olen huomannut, miten paljon kulttuurikentän palveluihin vaikuttaa se, että onko kaupungissa kulttuurialan ammatillisia koulutuksia. Olen varttunut Jyväskylässä monipuolisten tapahtumien ja kattavien harrastusmahdollisuuksien ympäröimänä. Sen jälkeen olen opiskellut kahdessa pienemmässä kaupungissa, joiden kulttuuritarjonnat ovat tuntuneet vaihtelevilta Jyväskylään verrattuna. Ensimmäisessä opiskelukaupungissani Mikkelissä kulttuurituottajankoulutus oli loppumaisillaan silloin, kun muutin sinne yhteisöpedagogiopintojen perässä. Pari vuotta sitten suuntasin kulttuurituottajakoulutuksen myötä Seinäjoelle. Ero kaupunkien välillä oli selkeä, kun ryhdyin perehtymään tarkemmin uusimman opiskelukuntani kulttuuritarjontaan opintojen myötä. 

On varmasti monia muitakin syitä kuin alan koulutukset, mitkä vaikuttavat kulttuuripalvelutarjontaan. Kulttuurialojen koulutukset voivat kuitenkin parhaimmillaan tuoda kaupunkeihin eloa ja lisätä kaupungin vetovoimaisuutta. Koulutuksien kautta tehdyt yhteistyöt lähialueen toimijoiden kanssa voivat olla pitkäaikaisia ja koulutuksen tarjoama arvo voi näkyä myös maakunnan sisällä muissa kunnissa. Hyviä esimerkkejä ovat meillä Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituottajakoulutukseen liittyen tehdyt opiskelijoiden tuottamat tapahtumat yhteistyössä Selmu ry:n ja Into Seinäjoen kanssa. 

Kaupungin kiinnostavuuden kannalta on tärkeää, että eri-ikäiset ja erityisesti nuoret aikuiset ovat tekemässä ja jakamassa osaamistaan erilaisten tapahtumien parissa. Kun kulttuurialankoulutuksia ei ole tarjolla, palveluiden kohderyhmäskaala voi jäädä pieneksi. Esimerkiksi Mikkelissä asuessani monipuolisimmat kulttuuripalvelut sekä -tapahtumat olivat suunnattu lähinnä lapsiperheille ja vanhemmalle väestölle. Omasta näkökulmastani nuorille aikuisilla ja opiskelijoille suunnattu tapahtumatarjonta keskittyi Mikkelissä pääosassa opiskelijabileisiin ja urheiluharrastuksiin. Jos alueella ei ole pitkään tehtyjä kulttuurillisia yhteistöitä tai kulttuuriammattilaisten kenttä on vaatimaton, saattaa olla vaikeampi toteuttaa kaupungissa tavallisesta poikkeavia tapahtumia. Voi olla, että silloin ei uskalleta kokeilla niin rohkeasti marginaalisempien taidemuotojen toteuttamista kritiikin kohteeksi joutumisen pelossa. Jos kunnassa on kokeilunhaluinen ilmapiiri ja laajempi ammattilaisten kenttä, voi näkyvyyden kannalta olla helpompaa kokeilla erilaisien tapahtumien toteuttamista pienemmissä kaupungeissa kuin isommissa. Rahoituksen saaminen kokeileville kulttuurituotannoille pienemmässä kunnassa voi olla yksinkertaisempaa, kun samoista alueellisista rahoista ei ole niin paljoa kilpailua. 

Monelle pienemmässä kaupungissa opiskelevalle kulttuurialan opiskelijalle kunta on usein ohikulkupaikka, josta lähdetään muualle ajattelematta tarkemmin syitä koulutuksen merkityksellisyydestä kaupungille. Toivon kuitenkin, että kulttuurialan opiskelijat osaisivat pitää enemmän arvossaan sitä, että he ovat saaneet opiskeluiden kautta elävöittää kaupunkia kulttuurillisesti opintojensa kautta.  

Jottei tämä menisi aivan kaupunkien koulutuksellisien puutteiden vertailuksi, olen ilolla seurannut, miten Mikkelissä on pienten kulttuurialan toimijoiden kautta saatu tarjolle kiinnostavia taiteen kokeilevia muotoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kulttuurialankoulutuksien kautta voidaan saada alueelle enemmän ammattilaisia, jotka voivat jatkaa kaupungin ja maakunnan parempien kulttuuripalveluiden kehittämistä sekä ylläpitämistä.