On torstaiaamu ja istahdan koulun penkille. Kellon viisari näyttää yhdeksää. Alan pohtimaan tämän artikkelin aihetta ja havahdun, kuinka nytkin olen ollut vasta viisi tuntia sitten vielä töissä. Sydän hakkaa vähäisten yöunien vuoksi, eikä energiajuoma edessäni pöydällä edesauta asiaa. Koulu- ja työarjen yhdistäminen on toisinaan hieman kuluttavaa. Varsinkin jos työ painottuu yövuoroihin.    

Olen pääsääntöisesti yökerhossa töissä ja luonnollisesti työvuoroni kestävät aamun pikkutunneille saakka. Olen yöihminen ja teen mielelläni kyllä töitä öisin, aikaisia kouluaamuja on vain toisinaan hankala yhdistää tähän. Pidän rutiineista ja toivon, että pystyisin ylläpitämään jonkinlaista säännöllistä päivärytmiä. Tämä vain on hieman mahdotonta tällä yhtälöllä, ja on nukuttava silloin kun kerkeää.   

Olisi ihanteellista, jos voisi keskittyä vain pelkkään koulunkäyntiin. Harva kuitenkin pärjää taloudellisesti pelkillä yhteiskunnan tuilla, mikä on ymmärrettävää kaiken inflaation keskellä. Tilastokeskuksen mukaan yli puolet yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoista käy töissä.    

Palautuminen nousee erittäin tärkeään rooliin, kun vuorotellaan työ- ja kouluarjen keskellä. On syytä pohtia omaa jaksamistaan, jos kaikki vapaa-aika menee töistä ja koulusta palautumiseen. Tilanteeseen kannattaa havahtua ajoissa. Täytyy myös muistaa, että me kaikki jaksamme eri määriä kuormitusta. Toiselle sopivasti voi olla toiselle liikaa. Muistetaan siis kuunnella omaa jaksamistamme, eikä verrata itseämme muihin.